Kuvajournalisti Lapissa

Blogi

Maata näkyvissä

Paras polku maastopyöräilyyn on sellainen, jolla ajaessa pyörän kumi kohtaa maan eikä lunta. Ivalossa sellaisesta ei kannata haaveilla vielä toviin. Sulaa polkua täytyy etsiä pohjoisesta leudon Jäämeren rannalta. Alkukaudesta matalakin mäki kelpaa paremmin kuin hyvin. Tromssaan lähti poropakuun seuraksi Mukanasin Anssi ja teki tällaisen videon kauden avajaisista Kvaløya-saaren länsirannan sulasta mäestä. 

Tuntuu lähes kohtuuttoman hienolta, kun Tromssassa voi peräkkäisinä päivinä käydä laskemassa 450 korkeuserometriä (tai enemmänkin, jos menee muualle kuin lastenmäkeen) vapaalaskua ja seuraavana ajella parinsadan metrin mäkeä pyörällä.

Kilpisjärveltä rajan ylittäminen on aina hämmentävä kokemus. Vuoret ja satojen metrien jyrkänteet ilmestyvät iskusta. Tällä kerralla Skibotnin laaksoon laskeutuessa enemmän sykähdytti lumen katoaminen. Laakson poluilta löytyi vielä talvipatikoitsijoiden tamppaamaa lunta, mutta hyvää ajettavaa oli riittävästi iltalenkin tarpeisiin. 

Tasoitimme hyvän sään Norja-karmaa palelemalla viimeisen yön Kilpisjärven vieressä ylängöllä viidessätoista pakkasasteessa, emmekä jääneet Skibotnin laakson nollakeliin. Aamulla rajanylityspaikan tuntumassa keskellä tietä heilunut kyytiin noukkimamme krapulainen poroäijäkin todisti, että kylmä oli yöllä.

video Block
Double-click here to add a video by URL or embed code. Learn more
Otto Ponto