Kahden auringon laakso

Kaikki, millä ei voi nostaa perunaa pellosta, ovat hupivehkeitä, lausuu sieppijärveläinen vanha mies.

“Jos Kawasakin ajaa kahtasataa peltoon, perunat nousevat”, kuuluu Ruotsin puolella asuvan veljen vastaus.

Tähän liki kymmenen vuotta sitten junaa odotellessa kuultuun sananvaihtoon perustuvaa mielenmaisemaa yritin etsiä kuviini Lapin länsirajalla kuljeskellessani. Kuvasin normaaliin dokumentaariseen tyyliini ihmisiä ohjaamatta tai kuvauksia ennalta sopimatta, mutta editointivaiheessa tarkoitus olisi leikitellä narratiivilla ja esimerkiksi rikkoa vuodenaikojen rytmiä, joka tuntuu nyky-Lapissa menneen muutenkin sekaisin. Ehkä vuodenaikojen syklistä puuttuukin talvi kokonaan.

Ikuisen selviytymistaistelun sykli alkaa alusta, kun tulvan jälkeen pääsee rankametsään.

Tulva on hengähdystauko talven ja kesän välissä. Kausityöntekijät muuttavat etelään, paikat jäävät rempalleen. Myöhemminkin ehtii. Silloin Lappi tuntuu olevan jotenkin floridamaisillaan.

Toyota-kultisti ja 50 vuotta vanhan Corollan moottori

Seitakivet ovat usein helposti tunnistettavia poikkeuksellisen muotoisia tai kookkaita kallionlohkareita, joskus lähitienoon ainoita kiviä. Joskus on käytetty myös puupaaluja. Seidoille uhrattiin erilaisia luonnontuotteita, kuten lihaa tai kalaa, jotta ne antaisivat uhraajalle elinkeino-onnea.

Oletteko lähdössä keikalle, kysyin. Eivät toki olleet, vaan veivät purettavan koulun bändiluokan soittimet varastoon. Sellaisessa moottorikelkatkin talvehtivat kesän yli.

Lappilaistuneet tietävät ja löytävät yhä keitaita, minne turistit eivät tajua tulla.